Päivitetty 10.5.2004

PJK-Racing

Aloitin kilpailemisen autoslalomin parissa nykyisellä '76 Opel Kadett C Coupella 90-luvun alkupuolella. Auton kori rakennettiin -94 nykyiseen ulkoasuunsa kolhukorjauksen yhteydessä. Seuraavana vuonna teki mieli saada lisää vauhtia ja harrasteautot tuntuivat järkevältä luokalta suht vapaiden rakentelusääntöjen vuoksi. Ensimmäisen harrasteluokan kisan ajoin -96.

Matkanvarrella teamin henkilöstö on kokenut muutoksia paikkakunnanvaihdonkin vuoksi ja tällä hetkellä ryhmään kuuluu 'vakituisesti' 4 henkeä. Kilpailuinsinöörinä on Antti Vekara, mekaanikon virkaa hoitaa Marko Suojanen ja varikkotoiminnasta huolehtii Christina Kurkio, sekä allekirjoittanut kuljettajana. Jyri Rekonen siirtyi mekaanikon hommista ajamaan V8 –luokkaan Mustangillaan. Kotipaikkakunta on Kirkkonummi.

Kemorassa -01

Kilpailumenestys

Ensimmäinen kausi -96 meni täysin opetellessa eikä hyviä kilpailutuloksia vielä syntynyt. Kehitystyö pääsi kuitenkin hyvään vauhtiin ja keväällä Alastarossa ajettu 1,45 aika oli jo syksyyn mennessä pudonnut 1,39 asti. Kilpailumenestys antoi kuitenkin odottaa itseään.

Kauden -97 aikana tuli ensimmäinen palkintosija ja kierrosaika oli pudonnut jälleen ollen 1,36. Kauden -98 aikana kulku saatiin kohdalleen mutta luotettavuus oli ongelmana, kuitenkin ensimmäinen paalupaikka ja kilpailun voitto. Alastaron aika jälleen parantunut, tosin ei enää paljoa ollen 1,35. Kaudella –98 olin koko sarjan loppupisteissä 3.

Pientä ''hieromista'' tehtiin talven -99 aikana nopeuden parantamiseksi mm. vaihteisto vaihdettiin sekä uusittiin mm. koko sähköjärjestelmä sekä jarrupääsylinterit luotettavuuden lisäämiseksi. Autoon lisättiin myös laatikko- ja peräöljyjäähdytykset sekä näiden lämpötilamittaukset. Kaudella –99 teamissa oli aktiivisena jäsenenä mr. Murphy, ja jälki oli sen mukaista: 2 kertaa tulipalo ja moottorivaurio, pari vaihdelaatikkoa, kytkimen hajoaminen totaalisesti, jarrusatulan halkeaminen josta ulosajo, kolme kytkinkoppaa……. Niinä muutamina kierroksina joita pääsi ajamaan, auto kyllä kulki, Alastarolla taas 2 sek. ajasta pois, tällä kertaa 1.33.

Kaudelle 2000 keskityttiinkin luotettavuuden parantamiseen, samalla aerodynamiikkaa parannettiin. Mm. etu- ja sivuhelmat uusittiin täysin, sekä kuituosia tehtiin joitain uusia. Ja auto tosiaankin oli luotettava, ei kertaakaan jäänyt edes harjoitukset kesken, ja nopeus oli kohdallaan, kolme paalua neljästä aika-ajosta. Tasaisen varmasti ajetut kilpailut ja lopulta SARJAVOITTO !!! Jaa nopeus, Alastarolla 1.30, että silleen.

Motoparkissa -02

Talvi 2001

Auto siis oli nopea aika-ajoissa, mutta kisan voitot oli kiven alla, suurelta osin kyse oli ''alitehoisesta'' moottorista, puhtaalla linjalla oli kaarrenopeudet kohdallaan, mutta kisassa suorilla pikkuisen liian hidas…. Siis uusi moottori. 2,4 litranen kone Sakasasta ja sitten pajalle… uudet veivit, männät…. Ja varsinaisesti voimanpuutteesta ei oikein enää kehtaa puhua 8~)

Samaan syssyyn sitten laatikko vaihtoon, kun kerran tyrkyllä oli uusi, vielä kun taka-akseli saatiin vaihdettua ja muutama muu pikkuparannus, niin ei muuta kun mielenkiinnolla uuteen kauteen.

Putkirunko peltikorin sisällä ?????

Kausi 2001:

Kilpailukausi alkoi Motoparkissa hyvissä merkeissä, talven työ tuotti heti hämmästyneitä ilmeitä teamissa ajaessani avauskisassa paalupaikan.

Ja nyt lähdöt onnistuu ihan eri malliin kun vuosi sitten, tosin vaihteiden kanssa meinasi tulla pikku virhe, joka pudotti yhden sijan ekalla kierroksella. Kun vielä Ojala tyrkkäs ohi niin viimeiselle kierrokselle kolmosena körötellessä yritin vielä Ojalan kuittaamista, ajatus oli erinomainen, mutta toteutus jäi hieman vajaaksi, takasuoran päässä rata kääntyi, minä en. Lasikuituhommat taattu ennen seraavaa kisaa. Maaliin kuitenkin pääsin kolmantena. Lahti oli ohittanut keltaisilla lipuilla, ja aikasakko pudotti hänet taakseni, eli tuloksissa olinkin sitten kakkonen.

Toinen lähtö onnistui vielä paremmin kuin eka, kakkosruudusta takasuoralle kärjessä, enkä töpänny edes vaihteiden kanssa enää. Kieltämättä hämmästyin aika tavalla kun Lahti tyrkkäs suoralla ohi….olikin sitten kolmeen vuoteen eka kerta kun joku niin teki. No, eikun härnäämään Lahtea, kerran pääsi jo kunnolla rinnalle, mutta parempi jarruttaa kuin ajaa kylkeen…. Muutaman kierroksen jälkeen näytti että Ojala hiukan putoaa vauhdista, ja Lahden ohittaminen olisi ollut enemmän riski kuin tässä vaiheessa kautta kannattaa, ajattelin ottaa hiukan rauhassa ja pitää kakkospaikan, kunnes mulle näytettiin stop-and-go –rangaistusta. Minkäs teet, pikavisiitti varikolle ja takasin kisaan, mutta loppu olikin sitten enempi ajelua, ei kolmessa kierroksessa oteta kärkiautoja kiinni, nelosena maaliin. Hiukan oli hiilestynyt tunnelma teamissa, kun kävi ilmi että sain stopparin varaslähdöstä…..Mutta niinhän se on että lähtötuomari on aina oikeassa, varsinkin kun vieressä ollut yleisö on vielä samaa mieltä………

Motoparkissa –01

Pikkuparannuksia ja säätöjä ennen Kemoraa, lasikuituhommien lisäksi tietysti. Jarruja täytyy myös ihmetellä, josko taaksekin saisi ne toimimaan kunnolla, kyllä se siitä.

Kemora olikin sitten uusi tuttavuus, en ollut radalla ennen ajanut, ja mitään vertailupohjaa ei näinollen ollut. Säädöt tehtiin osittain arvaamalla, pohjautuen tietty Motoparkin kokemuksiin. Aika-ajoihin auto saatiinkiin käyttäytymään suurinpiirtein halutulla tavalla, mutta siitä huolimatta vasta kolmanteen ruutuun oikeuttava aika, ja varsin reilusti eturivin autoja hitaampana….. Siinä sitten mietittiin mikä meni alustassa pieleen, ja sunnuntain warm-upissa kokeiltiinkin sitten lähempänä Motoparkkia olevia säätöjä, mutta se oli enemmän katastrofi…. Ekaan lähtöön tultiin säädöissä takaisin, ja kisa oli kyllä hyvää, tosin tällä kertaa sijoista 3-5, kun Ojala ja Rautio painoivat karkuun. Lopulta lähdön nelosena maaliin.

Toiseen lähtöön oltiinkin sitten taas yhtä kokeilua viisaampia, ja tällä kertaa säädöt meni oikeaan suuntaan, lähdöstä kakkoseksi Ojalan perään, ja koko kisa sitten haettiinkin ohitusta, mutta kun ei niin ei, kakkosena maaliin tiukan kisan jälkeen.

Täällä pelkomme uusitun taka-akselin aiheuttamista muutoksista sitten realisoitui, takapään säädöissä on vielä paljon opittavaa, mutta taas ollaan viisaampia, ja muutoksia tehdään Ahveniston ränniin mennessä. Niin ja jarrut pelasivat OK, tosin totuttelussa meni vähän liian kauan aikaa, mutta nyt toimii takapääkin kunnolla.

Ahveniston kisassa kärsittiinkin sitten oikein kunnolla tekniikkamurheista, vapaissa harjoituksissa pelkkiä ongelmia, ja aika-ajoihin mennessä niitä ei saatu korjattua. Pystyin sentään ajamaan yhden sinnepäin olevan kierroksen, mutta kuudes lähtöruutu ei mieltä lämmittänyt. Illan aikana vielä kokeiltiin yhtä ja toistakin, ja sunnuntain warm-uppiin lähdettiin kokeilemaan toimisiko auto tällä kertaa. Ja toimihan se, kaikki toimi niinkuin pitää ja jotain lohtua saatiin auton nopeudesta.

Ensimmäisessä lähdössä onnistuin sitten lopulta nousemaan kakkoseksi, vaikka viimeiset kolme kierrosta joituikin ajamaan enemmän kuin varovasti puolen radan matkalle kylvetyn öljyn vuoksi. Toiseen lähtöön starttasin ruudusta kolme, mutta jälleen kerran ihan katastrofi. Lähtöruudun kohdalta kulki ajolinja, ja vaikka siinä ollut öljyvana oli kalkitettu, niin ihan sutimiseksi meni ja putosin kuudenneksi. Pikkuhiljaa nousin ylöspäin, kunnes Lahti spinnasi eteen ja häntä väistellessä joudin ottamaan vauhtia pois ja edessä ollet sai kaulaa. Lopulta köröttelin neljäntenä maaliin.

Ihan kunnossa ei tekniikka ollut ja ennen Alastaroa moottori sitten avattiinkin ja siellä piillyt vaiva saatiin pois päiväjärjestyksestä. Oli varsinainen ihme että Ahvenistolla oli pystynyt joinkuin molemmat lähdöt ajamaan.

Alastaron kisa menikin sitten sen verran hyvin että tällä kertaa ei tarvitse selitellä, vapaiden harjoituksien nopein, aika-ajossa paalu, kilpailun voitto ja nopein kierros. Lähtö oli kyllä varsin häkkismäinen suoritus, ei siitä sen enempää…. Kierrosaika ei sitten mennyt alle 1.30, mutta pientä parannusta kuitenkin tapahtui.

Lopulta sitten päädyin sarjassa kakkoseksi, joka tosiasiassa on huomattavasti parempaa mitä vielä keväällä uskallettiin toivoa. Nyt alkaa konstruktio olla suurinpiirtein kohdillaan, ja talvella tullaan erinäistä hieromistä tekemään…..

Jaa mitkä…..luoja tietää, olisko C-kadetin vakiot, tai ehkä vanhempaa DTM- ylijäämää….tai –no, olkoot.

Talvi 2002:

Syksy sujui hyvin pitkälle vain ihmetellessä että mitäs nyt. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin auton alapuolisten ilmanohjaimien rakentelu, ja loppukeväästä olikin autoon saatu käytännössä täysin sileä pohja pikku ejektoritunneleineen. Samaan aikaan vaihteisto saatiin huollosta ja uudet etuiskunvaimentimet laitettiin paikoilleen. Moottoripuolella oli tultu lopulta tulokseen että kaasuttimien aika on ohi ja tilalle tuli uuden kannen, pakosarjan ja -putken lisäksi ruisku ja suorasytytys…. Pientä kevennystä oli tehty siellä täällä, ja normaali perushuolto pura/vaihda/kokoa oli käyty läpi. Uutta sähköa ja bensalinjaa soviteltiin pitkin loppukevättä. American car showssa Kadetti kävi edustamassa HRF:n osastolla, jota varten joutui hieman keksimään kun moottori ja vaihteisto oli vielä työn alla että mitenkäs peitetään tuo konehuoneen puoli… muutenkin auto laitettiin “näyttelykuntoon” mm. pudottamalla maavara “hieman” alas…

Testit jäi taas kerran ajamatta, eikun yllättävää. Auto oli sentään penkissä ajettu, mutta jokin tuntui olevan hiukan hakusessa, kun syystä tai toisesta tehoa vaikutti olevan hukassa… tai siis sitä ei ollut niin paljoa kuin ko. konstruktiosta pitäisi tulla… mutta ei muuta kuin kauden avaukseen kohti Motoparkkia….

Kausi 2002

Motopark

Perjantaina sateisessa säässä varikolla auto kilpailukuntoon odottamaan kauden ensi metrejä…. Lauantain ensimmäiset vapaat harjoitukset oli pelkkä shake down, eikä minkäännäköistä kiirettä ollut. Kaikki tuntui toimivan joten toisissa vapaissa tuli jo hieman lisättyä vauhtia. Tällöin kuitenkin selvisi että ihan kaikki ei ole konehuoneessa kohdallaan, jonkunnäköistä rötäämistä, kaasuun kone vastasi kovin laiskasti…. Mitään sille ei kuitenkaan ollut tehtävissä, joten aika-ajoissa ajamani kolmosruutu olikin käytössä olevalla kalustolla kohtuu suoritus.

Kisalähdöistä ei pitkää tarinaa tarvitse kirjoittaa, nelosena molemmissa lähdöissä maaliin. Alusta kuitenkin tuntui toimivan todella hyvin, ja siitä kertoi myös edellisvuotta nopeampi kierrosaika vaikka pitkillä suorilla tuli turpiin oikein urakalla.

Botniaring, Jurva

Jurvaa ennen auto vietti useamman tovin jarrupenkissä, ja rötäämisen syyksi paljastui pitkälti ruiskusuuttimet, sinänsä outoa koska kuitenkin kyseessä oli uudet suuttimet…. Tehopuolella ei vielä parannusta paljoa löytynyt, mutta paljon on jo se että kone vastasi kaasuun…. Kuitenkin Jurvan 90-suora-90-suora-180-suora –radalla olisi tehostakin ollut iloa… Kuitenkin aika-ajoissa selvästi kakkosena, ja ero kärjessä olleeseen Peltoseen oli kaventunut kummasti sitten Motoparkin, että oikealla tiellä oltiin. Ensimmäisessä kisalähdössä tumpeloin turhan paljon lähdössä ja putosinkin neljänneksi, pari kierrosta myöhemmin Tervolan kanssa kisatessa pudotin kanttareelta renkaat, pari ilkeää rysähdystä, mutta kun kaikki tuntui pelaavaan ja kolmoseksi pääsi niin kovaa ajoa vaan….. kunnes pari kierrosta myöhemmin perä nuljahti veikeästi ja ajelin pikkuhiljaa varsin matomaisesti liikkuvan auton varikolle. Siellä mekaanikot totesivat takatukivarren sisemmän nivelen pettäneen että se siitä kisasta. Aika raju niitti oli ollut kun 16mm nivel menee poikki…. Oli muuten ensimmäinen keskeytys 2,5 vuoteen – tilastotappio.

Toisessa lähdössä starttasin kolmosruudusta ja lähtösuora ja takasuora ajettiin Lahden kanssa etten sanoisi tasatahtiin ja lähekkäin… lopulta onnistuin pitämään kakkospaikan, mutta seuraavalla kierroksella Lahti pääsi kuittaamaan ohi. Ajoin kolmosena kunnes Lahden vauhti hidastui, ja nousin takaisin kakkoseksi, jossa ajelin kohti kauden ensimmäistä palkintopallisijoitusta, kunnes 1,5 kierrosta ennen maalia yksi pytty putosi pois pelistä. Meinasi tulla kiire, mutta sain pidettyä kakkospaikan maaliin asti….. Kisan jälkeen parc ferme'ssä autoja katsellessa joku totesi että taitaa tämä B- luokka olla sellainen Roadsport2000 –luokka, miksiköhän ?

Moottorin käyntihäiriön syykin selvisi, kakkospytystä oli mennyt jotain läpi ja tehhnyt matkallaan mm. tulpalle vähän ilkeää….. eiköhän se kuitenkin kuntoon tule ennen Ahvenistoa.

Ahvenisto

Alastaro

Tää oli sitten taas näitä sarjassamme "että tälläinen kisa"....

Vapaat harjoitukset meni suht ok, mitä nyt heti selvisi että lähes sliksikunnossa olevat renkaat ja kylmä rata ei ole kovin pitävä yhdistelmä, mutta isompaa stressiä ei ollut kun aurinko paistoi ja rata lämpenee... joka sitten muuttui umpipilveksi ja vielä kylmemmäksi radaksi aika-ajoihin..... Kohtuu ajolla kuitenkin aika-ajoissa kakkosruutu Lahden ollessa paalulla varsin selvästi ja Matalamäen jäädessä turvallisesti taakse, niinkuin pitikin.

Kisaan päätettiin toki lähteä voittamaan, mutta sillä varauksella että Lahden kanssa on turha tapella väkisin kunhan vaan Matalamäki pysyy takana.... jolla varmistettaisiin sarjakakkostila.

Kunnes sitten alkoikin tulla vettä ihan alas asti .... hyvät sadepyörät laitettiin alle, perinteiset sadekelin säädöt ja luottavaisin mielin kisaan. Lämmittelykierroksella totesin jo että oikeenko näin liukasta tää märällä onkin mutta samahan se on kaikille.... Lähtö olikin sitten aivan törkeän hyvä, ehdin jo selvästi ennen ekaa mutkaa ajolinjalle Lahden eteen, eihän tässä ole mitään hätää.... kunnes sitten ensimmäisessä mutkassa alkoi selvitä että jaahas.... ja toisessa mutkassa sitten nähtiin seuraukset kun on "Kankkusen jalat ja omat kädet".... kiva ajaa kärjessä ja spinnata aivan totaalisesti koko täysillä tulevan porukan eteen keskelle ajolinjaa, ei siinä muutakun kädet vaan irti ratista rintakehää vasten ettei ole peukalot siinä keskellä kämmentä tohjona kun kohta rytisee....

Pääsin kuitenniin jatkamaan porukan hänniltä ja ihme kyllä autolla tuntui pystyvän ajamaan, siitä sitten kiireellä etiäpäin, että kerkeis edes seitsemänneksi jolla saataisiin sarjakolmonen .... ja lemminkäisen mutkassa taas ylimääräinen 360 astetta. Sitten ihmeteltiinkin että onko siellä pyörät miten sattuu vai mikä on ???? Loppuun asti silti Kadettia ulkoilutin, tosin kierroksella kärjelle jääneenä....

Koko kisa oli siis osaltani jossain surkuhupaisan, katastrofin ja säälittävyyden välimaastossa .....

Ja vielä vähän peltihommia päälle...... onpahan talveksi taas ajankulua :-)

Talvi 2003

Eli mitäs tuossa viime talven aikana on normaalihuoltojen lisäksi tullutkaan tehtyä... Peppuniitti tuli oikaistua, ja samalla sitten kevenetty korista loputkin 25 kg. Eli koko peräpää leikattiin pois, ja tilalle tuli pelkkää lasikuitua. Alussa vähän jännitti että mitäköhän tästä tulee ….. Pyörivää/jousittamatonta massaa saatiin lähes 8 kiloa pois muuttamalla jarrut "hieman" rajuiksi mutta kevyiksi.

Takaiskunvaimennus uusittiin täysin, samoin takajarrut vaihdettiin jäähdytettyyn versioon ja kuituisten takakylkien läpi tuotiin jäähdytysilmaputket jarruille.. Painonjakauman parantamiseksi moottoria ja vaihteistoa siirrettiin reilut kolme tuumaa taaksepäin joka vaati jonkunkinmoisia muutoksia tulipeltiin, kardaanitunneliin... kallistuksenvakaaja piti siirtää ......

Vielä kun moottoriin oli päätynyt tarkastuksien ja vaihdettujen huolto-osien lisäksi uusi nokka-akseli, vaihteisto saanut taas asiaankuuluvaa huomiota huollon merkeissä, uusi takasiipi löytänyt paikkansa, tarvittavat laakerit ja nivelet vaihdettu, pohjalevyt, etuhelma ja jarrujen jäähdytysputket soviteltu, uudet takatunnelit rakennettu, pelkääjän puolen ovi tehty lähes kokonaan lasi/hiilikuidusta, uudet kuituosat maalattu ja asennettu paikoilleen, haettu uudet renkaat, uusittu takajouset ja muutama muu pikkujuttu .....

..... alkoi vaikuttaa että hyvinhän tässä jää aikaa. Nelipyöräsuuntaukseen ehti kisaa edeltävänä tiistai-iltana, ja keskiviikkona sitten dynoon säätämään kone kohdilleen autossa paikoillaan, kampiakselijarru oli jo luvannut hyvää kun koko viime kauden kiusaa tehnyt rötäämisen syy oli vihdoinkin paikallistunut moottorinohjausyksikön lisäkorttiin, jollainen uusi oli jo odottamassa asennusta. Dynossa kävi ilmi että olihan se ohjainkortti sitten uusi, mutta ihan yhtä “hyvin” toimiva Minkäs teet, eri vaihtoehdot käytiin läpi ja todettiin että ei juuri muuta mahdollisuutta ole kuin koittaa pärjätä olemassaolevilla osilla ja jonkunmoisella virittelyllä saatiin moottori edes jotenkin toimimaan mutta ei voi mitään, ihan kaikki ei ollut kohdillaan sytytyspuolella ….. Ja karavaani kohti ensimmäistä kilpailuviikonloppua…..

Motopark -03

Lauantaina sitten ekoissa vapaissa kuivalla kelillä kävi ilmi että aika kaukana ollaan alustan kanssa hukassa.... ja pikku säätöoperaatio edessä... Takapäästä muutettiin takajouset, kallistuksenvakaajaa, iskunvaimennuksen sisään- ja ulosvaimennusta, pyöränkulmista sekä auraus että camber, ajokorkeus….

Toisessa vapaassa harjoituksessa sitten nähtiin että oikeaan suuntaan mentiin, ja aika-ajoihin vielä edelliseen säätöön verrattuna pientä hieromista.... Neljäs lähtöruutu oli lopputulos, ei kovin mieltälämmittävä, muttei varsinaisesti mikään yllätyskään vapaiden harjoituksien aikoja katseltuamme.

Sunnuntain kisaan lähdettiin kuitenkin tosissaan ja mikäs siinä sitten kun voittajana ylittikin maalilinjan. Tosin kyse ei tässä tapauksessa ollut nopeasta autosta, vaan järkevästä ajamisesta

Kakkoslähtöön starttasin eturivistä, mutten ekoissa mutkissa ehtinyt Esan edelle ja puolen kierroksen jälkeen otin varikolla tehdyn päätöksen riskien välttämisestä käyttöön enkä sen enempää yrittänytkään roikkua Starletin kontissa. Takarivistä startannut Lahti tuli Volvollaan muutaman kierroksen jälkeen kadetin persuuksiin, tarkkana sai koko ajan olla, ja ihan kilpaa joutui ajamaan .... Tässä tilanteessa mentiinkin sitten muutama kierros, kunnes sitten toiseksi viimeisellä kierroksella takasuoralla Lahden volvo hävisi taustapeilistä teknisen savun sekaan... sen verran kokemuksia lämpöongelmista tulen muodossa on että ei siinä juuri muuta kun päävirrat poikki ja leikki loppui siihen, varsinkin kun hytissäkin oli sen verran sauhua että silmiä kirveli ... Kuitenkin ajamani kierrokset oikeutti lopputuloksissa sijalle 9.

Jurva -03

Perjantaina oli testipäivä, ja tosi outoa ajaa kun koneessa on response kohdillaan ... vihdoinkin moottorinohjausyksikkö ymmärsi moottoria. Eli takapään pito-ongelmien kanssa aloitettiin .... ja yhtä jos toistakin koitettiin ja pikkuhiljaa se sieltä alkoi löytyä. Kun vielä alkuillasta saatiin kunnon ukkoskuuro, pääsi vielä koittamaan märän kelin säätöjä hiukan etiäpäin. Eli erittäinkin hyvä päivä.

Lauantain vapaissa vielä koitettiin paria muutosta, mutta aika-ajoihin tultiin säädöissä takaisin. Vapaat oli jo kertonut aika hyvin muiden vauhdin, joten aika-ajotaktiikkakin sitten oli selvillä... ja neljänneksihän sitä sitten jäin, mutta koko neljän nippu Matalamäki, Lahti, Peltonen ja minä alle sekunnin sisällä, ja em. järjestyksessä.

Sunnuntain warm-upissa taas koitettiin alustamuutosta, ja oikeaan suuntaan, että eikun kisaan ... Ekassa lähdössä taisin olla kyllä essonbaarissa valojen vaihtuessa, kyllä hävettää vieläkin. No, takasuoralla sieltä sitten vaan voimalla niistä C:n autoistakin ohi Peltosen konttiin kiinni, ja siinä sitten ajettiin ihan kunnon kisaa koko neljän nippu ... ja Esan kanssa sitten väännettiin, kunnes ahneuksissani takasuoranopeutta hakiessani laskin pikkusen pitkäksi ykkösmutkan, enkä malttanut nostaa ja perä irti pudotin kanttareelta, ja siitä sitten niitistä takatukivarren 16mm nivel poikki .... matoillen varikolle ja leikki sitten loppui siihen....

Varikolla uusi nivel paikoilleen ja eikun seuraavaan lähtöön lähtöjärjestyksen ollessa sama Matalamäki, Lahti, Peltonen ja minä. Ja nyt auto irtosi järjettömän hyvin, mutta ykkösmutkan sumpussa jäin ulkolinjalle ja sieltä sitten neljän letkan perään takasuoralle.... tässä sitten ajettiin tosissaan kilpaa .... Lahti keulilla, Esa kakkosena, Matalamäki kolmosena ja mä nelosena .... kunnes taas Matalamäki meni väkisin suorilla keulille ja taas olin Peltosen kanssa kinastelemassa kolmospaikasta .... kunnes sitten ekassa lähdössä hajonneen nivelen serkku toisesta tukivarresta päätti saaneensa tarpeekseen ... eli se siitä sitten taas

Saldona sitten kaksi keskeytystä, mutta jotenkaan sitä ei vaan osaa olla kovin pettynyt kun vihdoinkin 1,5 vuoden jälkeen kone toimii !!!! Veikeäksi asian tekee se, että perjantain testeissä ja lauantain vapaissa toista sataa kierrosta ilman teknisiä ongelmia.... ja ekassa kisassa neljän kierroksen jälkeen nivel poikki, ja toisessa lähdössä 5:n jälkeen .... mutta tää on sitä moottoriurheilua.

Ahvenisto -03

Vapaissa harjoituksissa märällä kelillä tuskailtiin sitten oikein urakalla takapään pidon kanssa, jotakuinkin toivotonta ajamista, kerran päädyin jo perä edellä hiekoillekin rallicross -radalle, ei vaan kerennyt mukaan kun perä oli jo karannut alta.

Aika-ajoissa kuivalla kerkesin kuitenkin kolmosruutuun. Ekassa kisassa pääsin lähdöstä Peltosen eteen, ja pari kierrosta pystyin pitämään Esaa takana, mutta ei se ilo voinut jatkua kovin pitkään vaikka mitä teki. Reilun parin kierroksen jälkeen sitten Stareltti päräytti pitkän rinnakkainajelun jälkeen ohi, ja sai vielä Lahden kiinni, muttei kerennyt ohi...Eli Lahti voitti, Esa kakkonen mä kolmonen.

Kakkoskisaan lähdin ruudusta 5, ja taas vaihteeksi tumpeloin lähdön, pääsin kuitenkin Lampelan ohi neloseksi ja siinä sitten köröteltiin nelosena ruutulipulle.

Että ei siinä sen ihmeempää, tuo oli se mihkä kadetilla kerkes.... Takapyöränkulmia ei siis saatu asettumaan säätöihin mitenkään, joten ei kadetti mihinkään kulkenut. Vika selvisi tottakai vasta kaksi päivää kisan jälkeen, oli säätöpulttien (M30, 10.9) sisälle kairattu M16 kierre uniballeille hieman eri kartiolla kuin nivelet, jotka siis pääsi holkkaamaan miten sattuu aiheuttaen kuvatunlaisia pyöränkulmaongelmia. Mutta eipä sitä huomattu kun tukivarret on kiinni, koska silloin siellä on sen verran jäkiä että ei tunne väljiä vaikka sorkkaraudallakin väänneltiin....

Alastaro -03

Perinteisesti yksipäiväiseen kisaan lähdettiin aikaisin lauantaiaamulla. Vapaissa harjoituksissa ei ollut mitään ihmeellistä, takapää toimi suurinpiirtein niin kuin kuuluikin, mutta aika-ajoissa sitten alkoikin tapahtua.

Jarrutasapainoa hiukan muutettiin aika-ajoihin, ja takapääkin saatiin jarrutuksissa kunnolla mukaan, ja siitäkös sitten riemu repesi kun laspalmasin jarrutuksen jätin hiukan myöhäiseksi …. neljä tassua lukossa ja sitten hiekoille ..... tätähän harjoiteltiin jo ahvenistollakin – rallicrossissa olisi silti syytä käyttää ilmansuodattimia. Etuhelmasta sinne hiekalle sitten jäi jonkun verran, eikä loppuaika-ajossa oikeen päässyt enää rytmiin. Kolmas ruutu kuitenkin Lahden ja Peltosen jälkeen.

Kisan lähtö oli hyvä, mutta ekoissa mutkissa olin varsin varovainen enkä halunnut sotkeentua Lahden ja Peltosen keskinäiseen vääntöön sarjan voitosta. Pari kierrosta alusta ajettiin ihan kunnolla Matalamäen kanssa kisaa, välillä kylki kyljessäkin, jossa sitten karsiutui loputkin etuhelmasta ja sivupeilikin toimitettiin pilttuuseen pari tuntia myöhemmin ... mutta varsin pian tilanne muuttui köröttelyksi Lahden ja Peltosen mennessä menojaan ja Lampelan ja Matalamäen ollessa turvallisesti takana. Loppu olikin sitten vaan taustapeiliin katselua että Lampela pysyy sopivan matkan päässä. Kun Peltonen jäi ensin radan varteen ja vielä pari kierrosta ennen maalia Lahden kurvatessa sivuun ei tarvinnut enää muutakun ajaa maaliin asti ja hakea ykköspytty. Kuulostaa helpolta

Eniten jännää taisi ollakin sitten kisan jälkeen kun katseli varikolla kadetin kiertäessä rataa, milloin kenenkin ajamana, milloin keula mihinkin suuntaan ....

Tekniikka

OPEL KADETT C COUPE vm -76

Kaikkea kivaa uutta

Yhteistyökumppanit

Tekniikka:

Moottorin rakentamisesta ja säätämisestä on huolehtinut Special Motors / H.Lehtikangas.

Päätukijoina on Autek Oy (www.autek.fi) ja Hesasbest Oy (www.hesasbest.fi) joten tarvitessanne ko. alojen palveluita suosittelemme lämpimästi kääntymään heidän puoleensa. Tutustukaa myös Ilkka-Mainos Oy:n valomainoksiin. Ja mikäli hiilidioksidipitoisuus nousee ympäristössänne turhan korkeaksi kysykääpä apua Ilmastointi Palin Oy:ltä. Ajamisen nälkään auttaa VM Karting center (www.vmkarting.com).

Yhteydenotot ja kyselyt/kommentit mieluiten sähköpostilla, osoite petrikuusisto@kolumbus.fi tai puh. 0400- 632 695 (iltaisin)